tiistai 6. elokuuta 2013

Kysymysten ja unelmien kaupunki

Todella onnistunut reissu alkaa olla lopuillaan. Helteisessä New Yorkissa lomailu on inspiroivaa mutta käy myös työstä. Kokosimme itsellemme ja mahdollisesti muillekin muistutukseksi onnistuneen reissun vinkkejä:
- Lentokentälle lähtiessä tyhjä pullo kassiin ja turvatarkastuksen jälkeen sinne vettä invavessan kraanasta. Näin ei tarvitse olla ilman vettä eikä maksaa siitä tolkuttomia hintoja.
- Kotoa vanha verho, lakana tai muu iso mutta kevyt kangas mukaan piknik-alustaksi, jonka voi sitten jättää perillä roskikseen/kierrätykseen.
- Jos matkatoveria nukuttaa, hänen kannattaa antaa nukkua vaikka kuinka pitkäänkin. Virikkeiden tulva väsyttää ja väsyneenä sängystä kiskottu seura on huonoa seuraa.
- Jos majapaikassa on pakastin, sinne kannattaa illalla laittaa vesipulloja pakastumaan. Helteellä ne sulavat kassissa hitaasti ja jäävettä riittää pitkälle iltapäivään. Jääpullot pitävät myös piknik-eväät raikkaina. Huippu-pro -matkatoverini oli  jo Suomesta ottanut mukaansa puolikkaan mikrokuitusäämiskäliinan palan, jonka hän kietoi jääpullon ympärille kondenssivettä keräämään. Samalla viileällä liinalla hän välillä kuivasi hikeä otsaltaan.
- Sen sijaan, että raahaa matkaoppaita mukanaan, kannattaa kuvata älykännykällä (esim. Evernotesin sivukameralla) juuri kunkin päivän retkikohteen tiedot ja kartat.
Viimeisenä päivänä Manhattanilla tein sitä, mitä siellä tehdään: kävelin. Osuin sattumalta reitille, joka palautti minut 17 vuoden takaisiin tunnelmiin. Muistelin ensimmäistä päivääni uudessa kotikaupungissa. Oli kuuma elokuun alun päivä kuten nytkin, pää pyörällä aikaerosta ja vasta tapahtuneesta elämämänmuutoksesta. Ällistelin kaupungin mittakaavaa, meteliä ja hajuja. Rumaa ja kaunista sekoittuneena intensiiviseksi tilaksi ja tunnelmaksi, josta voi kerrallaan hahmottaa vain pienen palan. Silloin oli kuten on nytkin helppo käsittää, että kaikkeen tähän sisältyy suurten lupausten ja mahdollisuuksien maku. Ihmiset kaikkialta maailmasta, kaikista kulttuureista ovat tulleet sinne ja tulevat edelleen kysymään elämältä ja maailmalta Isoja Kysymyksiä ja haaveilemaan. Kysyvä ja haaveileva mieli on  tulevaisuudelle avoin. Siinä kai piilee kaupungin hengen viehätys, tai ainakin yksi sen puolista.

Paljon on tapahtunut minullekin 17 vuodessa. Oikeastaan kaikki on muuttunut: perhe, työ, koti. Jos seuraavaan New Yorkin -reissuun kuluu taas 17 vuotta, olen hyvän matkaa yli kuudenkymmenen. Mikä kaikki siihen mennessä muuttuu ja millä tavalla? Luonnonjärjestyksen mukaan edessä on enemmän luopumista kuin saamista...
Yksi kuluneiden päivien suurista iloista on ollut kaiken jakaminen läheisten ystävien kanssa. Tämähän ei ole minulle arkipäivää. Tavallisessa kotielämässä lähelläni ei ole aikuista, jonka kanssa jakaisin havaintoja, kokemuksia ja  tunnelmia ja jonka kanssa voisin analysoida kaikkea. Sinkulle tällainen on aina vaivan ja erillisen ryhtymisen takana. Täyteen ahdetussa elämässä ei sellaista usein jaksa, ehdi, eikä oikein edes osaa.
Jos moni asia onkin 17 vuodessa muuttunut, niin matkakumppanusten ystävyys ei.  Toivon, että voimme ja haluamme retkeillä yhdessä vielä vanhoinakin.

Ei kommentteja: