Lomautumisesta

Tässä välissä on käyty maalla. Olimme siellä runsaan viikon, tosin A melkein koko ajan musiikkileirillä Lapinlahdella ja minä piipahdin kahden päivän työreissulla Helsingissä. Palasin suoraan kokouksesta lentäen. Heitin jakkupuvun pois, keitin teetä ja palauduin maalaisoloon.
Kumma juttu, miten erilainen se olo on. Ja miten hyvää se tekee.
Meni pari päivää ennen kuin osasin lomautua. Jatkoin kevätkauden kiireistä, väsynyttä touhuamista. Kulunut kausi on ollut tavattoman tiukka. Työtä on ollut - onneksi - ja lisäksi talohanke on vienyt kaiken liikenevän vapaa-ajan. On ollut monia sellaisia viikonloppuja, että maanantai niiden jälkeen on tuntunut lepopäivältä. Rakastan hanketta ja siinä mukana olevia ihmisiä, meidän kokouksemme ovat antoisia ja innostavia, mutta myös todella uuvuttavia. Usein niiden jälkeen olen ollut ihan pökerryksissä.
Tämä kaikki on varmasti tehnyt minustakin kireän, stressaantuneen touhottajan ja tokihan ainoana aikuisena ison lapsilauman kanssa touhua onkin. Mutta en osannut hidastaa tahtia, saati ryhtyä nauttimaan kesän iloista - toisin kuin lapset, jotka alkoivat heti puljata järvessä, iloita serkkujensa seurasta, tehdä elokuvia ja mitähän kaikkea. Olin luultavasti heidän silmissään tylsää seuraa, kun viipotin tuimana pitkin pihaa siivoamassa huussia, laittamassa aittaa järjestykseen ja huomauttelemassa hujan hajan lojuvista pyyhkeistä ja uikkareista, voista ja juustosta, jotka pitää panna jääkaappiin ja vaatimassa ettei saa katsoa höpöohjelmia telkkarista. Häpeäkseni tunnustan, että siinä touhussa jäi talviturkki heittämättä, vaikka oli helle. Sitten yhtäkkiä helle loppui, enkä minä arkajalka enää mitenkään voinut....
Kun olin muutaman päivän touhunnut ja muutaman yön nukkunut sikeää metsäunta, tuli sadepäivä ja jokinlainen lösähtäminen. Köllötin sohvassa lasten kanssa, katsoin heidän kanssaan videoita.
Siinä sadepäivänä sohvalla lapset ihan silminnähden nauttivat siitä, että minä vain olin. Pyrkivät kainaloon, kertoivat juttuja. He ovat kaivanneet minua sellaisena. Itsekin kaipaan itseäni sellaisena.

Pingotuksestaluopumisharjoitus: hengitän syvään, sisään ja ulos, monta kertaa. Kuuntelen hiljaisuutta tai mitä onkaan kuultavana määrättömän ajan. Tätä ja tällaista on juuri nyt. Otan sielun silmälasit pois ja annan maailman asioiden sumentua, saada parahultaiset ääriviivat - on vähemmän tehtävää ja korjattavaa. Tulkoot, olkoot ja menkööt, heitän rakkautta perään ja päästän irti.
Love, peace and understanding - pitäisikö hankkia joku oikein villi hippimekko, jolla muistuttelisi itseään tästä.

Maailmantoteemi

Keittiöni nurkassa seisoo pieni maailmantoteemi.
Se on nettiradio, joka ilmestyi taloon toissa päivänä. Yksitotinen musta torni, jonka tarkoitusta ja tehtävää olisi vaikea päätellä, jos ei tietäisi. Muotoilultaan se voisi olla vaikka muumien Mörön käsialaa. Mutta mitä mahdollisuuksia se kätkeekään sisäänsä!
Minulla oli kylässä perjantaina muusikkoystäväni V., joka kertoi saaneensa nettiradion äitienpäivälahjaksi. Hän on aikoinaan opiskellut Lontoossa ja kertoi, että se, mitä hän jäi sieltä eniten kaipaamaan, oli BBC:n Radio 4, asiapuhekanava. Ja nyt tuo musta torni on tuonut sen hänen keittiöönsä.
Lamppu syttyi päässäni, se vehje oli saatava! Lauantaina oli sopivasti koulun päättäjäispäivä ja pitihän koulutyönsä mallikkaasti hoitaneille (ja varsinkin heidän äidilleen) hankkia jokin sopiva lahja. Clas Ohlssonilta sen sai, maksoi satasen.
Radio siis päästää ilmoille kaikki maailman radiokanavat, joiden lähetys on netissä. Tokihan niitä voisi kuunnella myös tietokoneen kautta, mutta keittiön pöydällä seisova toosa on monin verroin helpompi käyttöliittymä.
Toistaiseksi olen etsinyt esiin V:n suosittaman BBC 4:n. Kanavan uutisissa kerrottiin eilen mm. siitä, kuinka Englannin kuningatar oli hetken ajan näyttänyt pettyneeltä, kun hänen hevosensa ei ollut voittanut kilpailuissa, "mutta sitten kuningatar sai takaisin hillityn ilmeensä ja alamaiset osoittivat suosiotaan". Opin myös yhtä ja toista brittiläisestä luomumaidon tuotannosta sekä sikäläisissä muslimiyhteisöissä ilmenevästä serkkuavioliittojen ongelmista - siinä samalla kun leivoin lapsille rieskaa. Sitten löytyi barokkimusiikkikanava ja tarkoituksena on etsiä erilaisia jazz- ja bossa nova -kanavia. Mitä vielä hakisi? Ainakin Ruotsin, Saksan ja Ranskan parhaat puheohjelmat on etsittävä. Olen kiitollinen vihjeistä, jotka johtavat minut hyvän, toimitetun radio-ohjelman pariin.
Kesä on siis täällä ja tästä käynnistyy tämänvuotinen kesäblogini. Vielä ei tosin ole minun hetkeni levätä, olen kaupungissa ja koitan saada kaikenlaisia töitä ja muita asioita hoidettua. Huomiseksi on luvattu hellettä, mutta ei auta kuin paahtaa hommia eteenpäin.
Lapset sentään jo rehottavat vapaassa luovuuden tilassa. Vein tänään tytöt kaverinsa kanssa Hietsun kirpputorille myymään kirjoja ja kaikenlaista vanhaa kamaa, jota on tullut sekä heidän omista kaapeistaan että mummin muutosta. Tienasivat 50 euroa kukin ja polttivat nenänsä petollisessa, tuulisessa säässä. O. pyöräili kirjastoon ja osti poistohyllystä Suomen Laki 2008, kaikki kolme osaa. Siinäpä sitä on kesälukemista nuorelle miehelle.