keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tois puol

On onni, että tämä kaupunki on minulle kuin myös matkakumppaneille entuudestaan varsin tuttu. Sekä M että minä olemme asuneet täällä, tosin eri elämänvaiheissa, ja jopa seurassamme oleva teini on käynyt täällä ennenkin. Tämä tuo tiettyä rentoutta retkeilyyn. Olemme olleet täällä yhdessä aiemminkin, joten meillä on myös yhteisiä muistoja. Matkatoverini ei häiriinny, kun pysähdyn johonkin kadunkulmaan tai rakennuksen eteen ja alan tarinoida. Kuten vaikka siitä, miten viihdytin eduskunnan tarkastusvaliokuntaa Pier 17:n ravintolassa, jouduin viran puolesta hymysuin sietämään erään kymenlaaksolaisen demarin etenevää humalaa ja kärsin itse samalla raskauteen liittyvistä vatsavaivoista. Huh!
Tyynesti jätän siis väliin Empire State Buildingin hissijonon enkä ravaa suoritushenkisesti kaikkia must-museoita. Eilen skippasin kevyin mielin 9/11 -muistomerkin lippujonon.Sen sijaan piipahdin World Trade Centerin viereisessä St. Paulin kirkossa, joka säästyi kokonaan tuholta ja palveli pelastustyöntekijöitä ympäri vuorokauden monen kuukauden ajan. Kirkosta jäi vähän paha maku suuhun. Kirkkosalissa liehui useita Amerikan lippuja ja se muistutti kaikin tavoin enemmän isänmaallista muistomerkkiä kuin hiljentymiseen kutsuvaa Herran huonetta. Alkuperäisellä kristinuskolla ei ole yhtään mitään tekemistä isänmaan tai hallitsijoiden vallan pönkittämisen tai kansallisvaltioaatteen kanssa - sehän oli ja sen pitäisi vieläkin olla rauhan vallankumousliike. Pois liput ja ylipällikön päiväkäskyt kirkoista!
Päivän päähuvi oli Brooklyn Bridge. Pysähtelimme vähintään sadan metrin välein kuvaamaan toisiamme eri kapunkimaisemia vasten, myötävaloon, vastavaloon, yhdessä ja erikseen. Siltakävely havainollistaa Manhattanin mittakaavan. Eteläkärjen rakennuskanta on mastodonttista ja silta näyttää sieltä katsottuna komealta mutta kokonsa puolesta "ihan normaalilta". Tämä on vain persprktiivihäiriö, joka paljastuu siltaa ylittävälle viimeistään kannatinpilareiden kohdalla. Toisaalta kävelysillan keveys säpsäyttää: siinä on vain kaksi kerrosta lautaa, joiden raoista pilkottaa  East River. Sinne voisi helposti tipauttaa  kameran, kännykän tai vihkisormuksen. Heikkopäiset älkää vilkaisko!
Pohdimme kaupunkipoliitikkostäväni kanssa sitä, miten ja milloin Manhattanin mittakaava on määräytynyt. Kenen inspiraatiosta, aloitteesta ja resursseista se on muotoutunut? Broolyn Bridge on peräisin 1880-luvulta, ja Manhattanin voimakas kasvu ajoittuu sitä seuraaviin vuosikymmeniin. Missä määrin tekniikka on sanellut asiaa? Pitkä silta on vaatinut valtavat kannatinrakenteet ja kun on tullut tehtyä korkea silta, ei ole voitu rakennuksiakaan jättää pieniksi. Rakentamista on tietysti ajanut vauraus sekä ylös-ja-eteenpäin -henki. Täkäläisen eliitin tavoitteita ei ole kangistanut kireä ylähuuli eikä poliittinen kontrolli. Kaupungin johto ei ilmeisestikään ole päättänyt että tietty rakennys on tästä ikuisuuteen maamerkki, jonka räystäskorkeus määrittäisi muiden rakennusten maksimimitan. Täällä on osattu dream big, mutta miten om määrittynyt, kuinka big?
Helsingissä on tavallaan käynnissä sama pohdinta, kun käsitellään uusien alueiden kaavoittamista ja vanhojen täydennysrakentamista. Olemme M:n kanssa yhtä mieltä siitä, että Helsingissä pitäisi uskaltaa dream big. Pitäisi tehdä tiivistä, korkeaa, oikeaa kaupunkia. Valitettavan paljon helsinkiläisessä kaupunkikeskustelussa kuuluu pieniä nurkkakuntaisia ääniä.
Perillä sillan Brooklynin päässä on vastassa eräänlainen Pasila, rumia taloja ja paljon liikennettä. Emme lannistuneet vaan jatkoimme opaskirjan ohjaamina  Brooklyn Heightsiin Montague Streetille. Ihana paikka! Kauniita, hyvin hoidettuja vanhoja brownstoneja, kahviloita, ravintoloita, ja kaikki tämä noin 20 dB Manhattania hiljaisemmassa äänimaisemassa. Teini halusi New York Cheesecakea ja löysimme kahvilan, joka oli tähän tarkoitukseen aivan täysosuma. Viivähdimme hengittämässä raikasta ilmaa, kuuntelemassa suhteellista hiljaisuutta ja pommittamassa facebookia kuvilla ja raporteilla viereisen pesulan ilmaisessa netissä.
Kuljimme kintestönvälitysliikkeen ohi ja katsoimme hintoja. Päättelimme, että meidän ammateissamme ja niiden täkäläisillä palkoilla voisimme asua täällä. Perheellisenä valitsisinkin niin. Vähän kuin asuisi vaikka Munkassa tai Käpylässä.
Paluumatkalla Brooklyn Bridge Parkissa ihastelimme, että rantaan ollaan rakentamassa täyttömaasaarekkeits, joihin tulee kaikenlaisia virkistys-, chillaus- ja liikuntapaikkoja. Mahtavaa! Siellä voi kohta ottaa aurinkoa veden äärellä ja katsella samalla Manhattanin siluettia!
Iltaviihteekseni menin kuuntelemaan Richard Russoa kirjakauppaan. Hän esitteli omaelämäkerrallista teostaan Elsewhere ja tuli samalla kertoneeksi kaikkien kirjojensa maailmasta ja omasta tavastaan lähestyä kirjoittamista. Hän kertoi, että hänen opiskeluaikanaan oli muotia varsin brainy romaanitaide eikä se vedonnut häneen lainkaan. Sitten hän tuli lukeneksi Richard Yatesin rehevää, lihallista proosaa pienistä ihmisistä ja lamppu syttyi hänen päässään. Jos se on kirjallisuutta, niin hänkin voi kirjoittaa. Kyllä, juuri näin, nyökyttelin, toki suomalaisittain vain hiljaa mielessäni. Juuri tästä syystä Russon romaani Empire Falls kolahti. Kirjan pitää olla verevä,  sielukas ja iholle tuleva - hitto, minähän menen sen kanssa sänkyyn! Tässä suhtessa matkalukemiseni on nihkeää. Latasin monen arvostamani ja rakastamani kirjaihmisen suosituksesta kindleen Paul Austerin New York Trilogyn, sehän on klassiko ja Auster ihmeellisessä kulttiasemassa Suomessa (Hesarin kulttuurissa on iso haastattelu joka ainut syksy. Saatte nähdä: pari viikkoa ennen kirjamessuja se juttu taas tänäkin vuonna tehdään. Onneksi minulla on angloamerikkalaista kirjallisuutta laajasti tuntevia kirjavinkkareita,  jotka löytävät Suomeen koskaan rantautumattomia helmiä, kuten tämä Russo). Auster on taitava, mutta plääh,  tarina on kylmä ja vähän sieluton. En osaa eläytyä eikä tämä ole Austerin kohdalla eka kerta. Trilogia saa jäädä kohdallani ensimmäiseen kolmannekseen.

Ylimmässä kuvassa St. Paulin kirkon post it -lappualttari, sitten brooklyniläinen cheesecake ja alimpana Brooklyn Bridge Park.


Ei kommentteja: