Tunnustan, että tänne on tultu myös shoppailumielessä. Matkalaukku oli tullessa alle puolillaan ja lisävarusteena on kokoontaittuva, kevyt Stadium-kassi, joka menee koneessa käsimatkatavarana (kuuma vihje, matkailijan must!) Minulla on vieläkin käytössä 15 vuotta sitten täältä ostettuja paitoja ja kenkiä. Laatu on ihmeen hyvä.
Niinpä eilinen cityvaellus alkoi tarjontatutkimuksella Union Sqaren ympäriltä. Pohjoislaidalla on mahtava nelikerroksinen Barnes & Noble, johon voisi muuttaa vaikka asumaan. Kirjojen suhteen tosin olen lujana, niiden kansista saa vain ottaa kuvia ja tehdä muita muistiinpanoja, kun ne voi sitten tilata kotiin Amazonista tai vielä mieluummin sujauttaa Kindleen, jos ne vielä kotiin päästyä tuntuvat välttämättömiltä. Sääntöön tulee poikkeus vasta viimeisenä päivänä, jos matkalaukku on odottamattoman kevyt. Saapa nähdä, miten tämä kirjaselibaatti pitää, kun siellä on paras ilmainen nettiyhteys, jossa saan liitettyä kuvat tähän blogiin, eli siellä on käytävä joka päivä... tänä iltana siellä esiintyy kirjailija Richard Russo, jonka romaani Empire Falls piti minua lujassa otteessa kolme kesää sitten (mehevää americanaa). Tällä kertaa hän puhuu omaelämäkerrallisesta kirjastaan Elsewhere. Aivan taatusti menen!
Union Squaren pohjoislaidalla olikin toripäivä ja myynnissä oli aidosti lähiseutujen farmareiden tuotteilta näyttävää tavaraa, jokseenkin kaikki luomua. Täytyi tietysti tyytyä kamerashoppailuun. Tällä alueella on muuten enemmän kokonaan organic-ruokakauppoja kuin tavallisia, tai sitten tavallisten kauppojen valikoimista huomattavan suuri osuus on luomua. Ja hinnat sen mukaiset. Litra maitoa kolme dollaria, litra jogurttia kuusi.
Seuraava iloinen yllätys oli Sketchers-kenkäkauppa. Väsymätön kävely täällä perustuu Sketchers Go Walk -kenkiin, joita siis saa tuosta naapurista lisää ja varsin kohtuullisen hintaan.
Etsiskelin merkkiravaraa halvalla myyvää Filene's Basementia, mutta turhaan. Sittemmin selvisi, että se on mennyt konkurssin. Vaan ei hätää, löytyi valtaisa Burlington's, joka toimii samalla periaatteella, myy siis erien loppuja ja vastaavia. Palaan myöhemmin tositarkoituksella.
Varsinainen kävelykohteemme oli The High Line Manhattanin länsilaidalla. Kävelin sinne 14. Streetiä pitkin ja huvitti huomata, miten gentrifikaatio loppui kuin veitsellä leikaten noin 5. Avenuen kohdalla. Katukuva ja kadulla tallaajien väri muuttuivat yhtäkkiä. Neljä korttelia siitä eteenpäin muutos tapahtui samalla tavalla yhtäkkiä toiseen suuntaan. Chelsea Marketin kortteli on huippumuodikas. Vanha tehdaskiinteistö on muutettu hyvällä maulla ja mielikuvituksella tyylikkääksi ruokakauppa- ja ravintolahalliksi. Tuumattiin, että jos asuttaisiin täällä vakituisesti, niin juuri siellä hengailtaisiin lauantaiaamuisin ja ostettaisiin herkkuja viikonlopuksi. Mutta hei, Jätkäsaarihan on vähän niin kuin ala-Manhattanin länsilaita ja onhan meillä Hietalahden luomuhalli!
The High Line on sekä ideana että toteutukseltaan loistava. Vanha, katutasosta siltojen päälle nostettu teollisuusraidelinja on muutettu istutusten reunustamaksi kävelyväyläksi. Oma suosikkini vaihtelevan reitin varrella on kohta, jossa solisee vesi matalana mattona ja jossa kävlijät voivat viilentää paistuvia jalkojaan (yksi pikkupoika viilensi myös paistuvaa takapuoltaan).Tällainen vihertävä kaupunkitila lienee juuri se, mitä vähän ankea alue tarvitsi noustakseen uuteen kukoistukseen. Joka puolella sen varrella oli menossa rakennus- tai remonttityömaita ja näkyi kylttejä, joissa luki "Luxury apartments by the High Line". Niinpä: yksityisten paratiisien rakentelun asemesta kannattaa panostaa laadukkaaseen julkiseen kaupunkitilaan, se on lopulta paljon mielenkiintoisempaa - ja kehittää sellaista lisäarvoa, joka lopulta kilisee myös kiinteistönjalostajien taskuihin.
Ja ai niin, meillä siellä Jätkässä on myös oma High tai ehkä Low Line eli Baana!
Kuvat ylhäältä alas: Union Squaren luomutomaatit, kiinteistökehitystä Chelsea Marketin kulmalla ja High Linen jalkakylpy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti