maanantai 29. heinäkuuta 2013

Vanhoja paikkoja, uusia näkyjä

Eilinen kaupunkivaellus suuntautui - Macy'n alen loppurysäyksen lisäksi - vanhoille kotikulmileni Midtown Eastiin. Dag Hammarskiöld Tower seisoi paikoillaan,  ja New York -elokuvia nähneeseen teiniin teki vaikutuksen marmorinen vastaanottoaula univormupukuisine henkilökuntineen, vaikkakin vain ikkunan läpi katsottuna. Muutkin rakennukset olivat ennallaan, mutta kivijalkojen liikket olivat vaihtuneet. Yhtään tuttua ravintolaa tai kauppa en löytänyt. Silloin aikoinaan niillä kulmilla oli kaksi kunnon ruokakauppaa sekä paljon kaikenlaisia pikku putiikkeja ja palveluita: pienen juutalaisen ukon pitämä vaateliike, suutari, useita delejä ja kivoja ravintoloita. 3. Avenuen puolella oli vaatekauppoja, muunmuassa Conway, joka oli tummaihoisten sekä suomalaisten vieraideni suosiossa. Nyt näistä ei näkynyt jälkeäkään. Tilalla oli lähinnä pankkeja. Alue oli siis muuttunut tavallisen tallaajan kannalta tylsemmäksi. Diagnoosimme oli, että vuokrat ovat karanneet taivaisiin.
Istahdimme kahville 2. Avenuen varrelle ja katsoimme talojen silhuetteja. Siellä kuten muuallakin kaupungissa on vierekkäin ihan mitä tahansa. Lasinen toimistopilvenpiirtäjä ja sata vuotta vanha, rähjäinen mökki (jossa on irkkupubi) tai hollantilaismallinen kolmikerroksinen viipaletalo. Pohdimme kaupunkipoliitikkoystäväni kanssa, miten täällä jaetaan rakennusoikeudet? Miten taataan naapurusten tasaveroinen kohtelu, joka ainakin Helsingissä on ihan varteenotettava peruste kaikenlaisille vaatimuksille? Ja millaisia tarinoita näiden talojen takana on, miten joku rötiskö on säilynyt, eikä kukaan kiinteistösijoittaja ole ostanut sitä paksulla setelitukulla? Naapurin ikkunoita ei tietenkään voi rakentaa umpeen, mutta kylmillä rahasilmillä katsottuna täällä olisi paljon tontteja vielä rakennettavana. Kiva, ettei ole rakennettu, katukuva on kiinnostavampi.
Vanhan työmatkani varrelta löytyi ihana yllätys. 47. katu 1. ja 2. Avenuen välissä on kokonaan kävelykatuna ja sen eteläiseen laitaan on rakennettu aivan hurmaava Audrey Hepburn Park, suikalemainen, polveileva pieni taikapuutarha, jossa puiden, kukkien, takorautaisten paviljonkien ja suihkulähteiden keskellä mutkittelee kinttupolku. Kyltistä kävi ilmi, että sitä rakennettiin juuri niinä vuosina, joina asuimme naapurissa.
YK:n ympäristössä oli ennen suuri määrä ravintoloita, joissa edustettiin ja palaveerattiin valtion kustannuksella. Nyt en nähnyt ainuttakaan. Tämä on mysteeri. Se oli tärkeä osa työtä ja lisäksi säästi meidät vaivalloiselta kotiedustamiselta. Ovatko valtiot köyhtyneet niin, että nylyisin tavataan vain YK-rakennuksen kuppilassa?
Vähän etäämpänä, 51. kadulla oli vierekkäin kaksi yllätystä. Ensiksi Sutton Place synagogue, jossa rabbi ja koko seurakunnan johto ovat ilmoitustaulun mukaan naisia. Hurraa! Sydämeen tulvahti hassu kotiseutuylpeys. Että meilläpäin naiset tämmöistä!  Ihan sen vieressä on Green Acre kaupunkikeidas, kolmen kivitalon rajaama puutarha, jonka perällä kuohuu massiivinen vesiputous, oikeastaan kaupunkikoski. Viivähdin siellä hetken - ja kapungin meteli katosi kokonaan. Kyltti kertoi, että se oli rakennettu jo 1970-luvulla. Kuinka en omina New Yorkin -vuosinani osannut paeta tänne?
Toivoisin, että tämmöisiä osattaisiin tehdä Helsinkiinkin. Kannatan sydämellisesti tiivistä kaupunkirakennetta, mutta sen lomaan pitää tehdä hengähdyspaikkoja. Meilläpäin ei ole oivallettu, että ne voivat olla myös aivan pieniä, kunhan ovat hyvin suunniteltuja ja hoidettuja. Töölössä Topeliuksenkadulla on yhden kerrostalon edessä parinkymmenen neliön viehättävä sisäänveto, jota olen valokuvannut niin kesällä kuin talvellakin. Onko muita?
Retki jatkui Madison Avenuen sunnuntaimarkkinoiden kautta Grand Centralille. Markkinoden keskeisimpiin myyntiartikkeleihin näyttivät kuuluvan mitä mielikuvituksellisimmat iPhonen suojakuoret. Kyselin vastaavia nokialaisiin. Nada. Nyt Nokia äkkiä liittoutumaan krääsämaakareiden kanssa, muuten ei tule menestystä Amerikassa.
Askelmittari näytti 17000 ja siltä myös tuntui. Iltaa vietettiin pizzan ja liruoluen merkeissä.
... Ai niin, ja sieltä Macyltä tarttui mukaan yksi Calvin Klein -paita.

Ylemmissä kuvassa Audrey Hepburn Park, alemmassa Green Acre.



Ei kommentteja: