Kirja kaverina

Armahdan itseäni tänä miljoonan merkin kesänä ja kirjoitan vain tätä yhtä blogia. Tässä siis myös kirjallisuusasiaa.

Luin äskettäin erään kaverin blogista, kuinka hän oli aamukahvipöydässä keskustellut miehensä kanssa lestadiolaisesta kristologiasta - ja tunsin pienoista kateutta. Minulla kun ei ole ketään, jonka kanssa käydä älyllisiä keskusteluja aamukahvilla, iltaviinillä eikä muissakaan arjen tilanteissa. Juuri siksi tarvitsen hyviä kirjoja. Ihan erityisesti huomaan kaipaavani kirjoja, jotka suostuvat kaveriksi, siis joiden kirjoittaja asettuu kirjoittaessaan ikään kuin ihmisenä itse alttiiksi ja lukijan rinnalle, katsomaan maailmaa ihmisen silmien korkeudelta. Että joku pitäisi minulle seuraa, kun illalla olen peitellyt lapset nukkumaan ja istahdan vilttiin kietoutuneena terassin lepotuolille katsomaan auringonlaskua, hätistelemään hyttysiä ja lukemaan.

Muutama päivä sitten tartuin kolmeen kirjaan ja panin kaksi ensimmäistä pois, koska ne eivät suostuneet kavereiksi. Ensimmäinen oli Jera ja Jyri Hännisen Kallis köyhyys. Se on tanakkaa asiaa, raflaavasti ja provosoivasti kirjoitettu, mutta ampuu toisin paikoin niin railakkaasti yli, etten jaksa lukea. Ihan kuin kaverina terassilla olisi joku vähän aggressiivisessa, levottomassa nousuhumalassa, ei kiitos. Seuraava kirja oli kustantajan kesälukemisiksi lähettämä Heidi Liehun esseekokoelma Kultainen varis. Sen esipuhe alkaa näin: "Ihminen on tänään yhä pienempi ja suojattomampi - pieni suurten ongelmien äärellä, pieni suuren demokratian osana, valta kämmenellään, usein kyvyttömänä tuntemaan sen vaikutusta." Huh! Jouduinko yhtäkkiä luennolle, jossa joku viileän akateemisesti ja etäisesti analysoi aikaamme. Ei kiitos, haluan ihmisen lähelleni.

Kolmannesta kirjasta löytyi ihminen. Se on Barack Obaman The Audacity of Hope. Olen lukenut vasta parikymmentä sivua, mutta kirja on tehnyt minuun jo valtavan vaikutuksen. Obama on todella monipuolinen ajattelija ja taitava kirjailija, jo kielen puolesta taituri ja mestari. Kirjassa on ihan oikeaa vastusta ja haastetta, se avartaa ja rohkaisee. Ja mikä parasta, sen on kirjoittanut ihminen ihmiselle, itseään liioittelematta, lukijaa aliarvioimatta. Jos tämä mies pystyy hallitsemaan maataan samanlaisella älyllä ja sillä, mikä vaikuttaa rehellisyydeltä, ihmiskunnalla on toivoa.

Lähden tästä lapsilauman kanssa sukulaispojan häihin Elimäelle, ajetaan Retretin kautta.