sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Juhlista, mustikoista, yksinkertaisesta elämästä ja aamusaunasta

Täyteläinen kesäpäivä ja perhejuhla. Sisareni vanhin poika ja minun kummipoikani Ville pääsi ripille Nilsiämn kirkossa. Nautin juhlasta ja nautin siitäkin kovasti, että sain olla mukana valmistelemassa sitä. Eilen pesin ämpärillisen perunoita ja pilkoin salaattiaineksia, tänään minulla oli kunnia huolehtia ensin pikku-Miljan frisyyristä ja sitten viedä juhlakalu kirkkoon.

En voinut kuin huokaista ilosta ja vähän helpotuksestakin, kun katsoin Villeä. Tasapainoinen nuori kaveri, joka seurusteli iloisesti kaikkien kanssa. Komeakin, mustassa puvussa. Suvun pisin henkilö nykyisin. Ilmeisesti puvut ovat tulleet nuorten sällien parissa muotiin, koska koko rippiryhmällä oli sellaiset. Ilahduttaa silmääni kovasti. Jospa olisivat jäämässä taakse ne ajat, jolloin poikien mielestä reisitaskuhousut ovat juhlavaate. Sen sijaan tytöille pitäisi jonkun kertoa, että on juhlia ja juhlia, esimerkiksi kirkkojuhla on eri asia kuin disko. Näin ollen ei riitä, että naisihmisellä on yksi juhlavaate kaikkiin tilaisuuksiin. Kirkossa nimittäin nähtiin erilaisia hyvinkin paljastavia, todella lähinnä diskoiltaan sopivia vaatteita. Mietin mielessäni, että jos olisin nuori neitonen jolla on pieni budjetti ja varaa vain yhteen juhlapukuun, jonka pitäisi käydä kaikkiin tilaisuuksiin mieluitein vielä kesät ja talvet, satsaisin iloisenväriseen kotelomekkoon. Se pukee norjaa nuoren vartaloa. Mitähän joku neitonen kommetoisi tähän?

Illalla sitten pääsin tuonne vaaralle hakemaan maailman parasta, terveellisintä, ilmaista, päästötöntä, ympäristöystävällistä, funktionaalista luomulähiruokaa eli mustikoita. Oi autuutta. Hiet huuhdoin järvessä, jonka lämpötila on +24 C ja jossa kuin ihmeen kaupalla ei ole levää. Voiko enempää pyytää?

Ei oikeastaan voi. Tai ei ainakaan kannata. Joka kesä siunaan ja iloitsen sitä, että osaan elää vaatimattomasti ja nauttia siitä. Asun täällä maalla hyvin pienesti, mutta minulta ei puutu mitään. Olen pohtinut paljon ajankäyttöä ja sitä, mitä kohdallani merkitsee loman käsite. En todellakaan ole lomalla siinä mielessä, että en tekisi töitä. Teen niitä erittäin paljon. Mutta olen lomalla monesta muusta asiasta. Olen lomalla aikatauluista, kiireestä, herätyskellosta ja levottomuudesta. Kun ajattelen asiaa, niin nämä minua uuvuttavat ja kuluttavat, ei työ. Työhän on mukavaa. Ne työt joita minulla on nyt tehtävänäni ovat kevyitä, sopivasti mielenkiintoisia mutta eivät mitenkään rasittavia. Suunnilleen samaa luokkaa kuin ristisanatehtävät, joita jotkut ratkovat paremman tekemisen puutteessa pikku aivopähkinöinä.

Levottomuudesta luopuminen on autuas asia. Joka kevät maalle lähtiessäni pakkaan levottomassa kaupunkimielentilassa mukaan suunnilleen niin paljon tavaraa kuin autoon mahtuu. Kaiken varalta, eihän sitä tiedä mitä tarpeita tulee ja mitä tekee mieli. Vaatteita on joka lähtöön, kirjoja, käsityötarvikkeita, kosmetiikkaa yms. Mutta kun sitten olen aikani metsittynyt täällä maalla, huomaan tarvitsevani ja käyttäväni hyvin vähän mitään. Ihan kuin joku päänsisäinen, moniääninen, riitasointujakin päästelevä, paljon vaativa kuoro vaikenisi ja tilalla alkaisi soida yksinkertainen, keskittynyt melodia.

Täällä on eletty toista viikkoa vesikriisissä, kun kaivon pumppu rikkoutui. Pesuvesiä on kannettu lähteestä ja järvestä, juomavettä naapurista. Kiireettömyyden tilassa sekään ei ole oikeastaan haitannut, joskin tunnustan, että tiskeistä on huolentinut lähinnä mummi. Sitä paitsi lapset ovat nyt poissa, joten paineita ja tarpeita on vähemmän.

Mutta yhden kivan uuden tavan olen vesipulan myötä oppinut. Lämmitän nimittäin tuon tuosta aamusaunan. Kun suihku ei toimi, täytyy peseytyminen hoitaa saunassa lämpiävällä vedellä. Perinteisestihän sauna on lämmitetty ilta-aikaan, työpäivän hikien huuhtelemiseksi. Mutta kun olen täällä ainut täystoiminen aikuinen, joka laittaa myös päivällisen joka päivä, en ole enää iltaisin revennyt lämmittämään saunaa. Koko saunominen on jäänyt. Mutta aamusauna on ihana ja sopii täydellisesti kesäaamujen leppoisaan tunnelmaan. Taidan säilyttää tavan senkin jälkeen kun pumppu on saatu taas toimimaan.

Ei kommentteja: