Aurinko paistaa täydeltä terältä ties kuinka monetta päivää, ja on kuuma koko ajan, yölläkin. Veden lämpötila järvessä on 27 astetta, myös syvältä mitattuna. Ja minä nautin, nautin!
Ei ole parempaa kuin kesäaurinko, se on koko vuoden korkein hetki ja riittää minulle näiden päivien ohjelmanumeroksi. Aurinko tekee hyvää sielulle ja ruumiille sekä ennen muuta atooppiselle iholle. Minulle ei Suomessa voi koskaan olla liian aurinkoista, liian kuumaa (paitsi ilmastoimattomissa kulkuvälineissä) tai liian kesä millään tavalla. Jokainen sisätiloissa käytetty minuutti on tuhlausta. Tästä syystä huushollinhoito on viime päivinä ollut korkeintaan suurpiirteistä, ruoka yksinkertaista, kenties jopa yksitoikkoista, siivous tapahtuu vasta kun on ihan pakko ja minä olen luultavasti todella pitkästyttävää seuraa. En haluaisi muuta kuin lojua joko badenbadenissa tai hiirten nakertamalla viltillä ruohikossa ja lukea.
Mitä luksusta kun voi päiväsaikaan käyttää pitkiä toveja virkeää aikaa lukemiseen! Nyt on meneillään amerikkalaisen Richard Russon Empire Falls. Aivan huikea kirja! Muistan tämän saman nautinnon jo lapsuudesta, kun makailin pitkät kesät enimmäkseen yksin Munkan rannalla lukemassa. Silloin upposivat niin Don Quijote, Tolstoin kuin Hemingwayn klassikot. Olen vilpittömän kiitollinen siitä, että Hesari on kesäisin laiha eikä sisällä juuri mitään asiaa. Voin paneutua kirjojen paljon rikkaampaan maailmaan sillä ajalla, mikä minulla on käytettävissä lukemiseen.
Tämmöistä on introvertin ihmisen intohimo, kovin vähäeleistä. Muuan älykäs, pintapuolisesti suorastaan yksitotinen mutta sisäisesti sitäkin omaperäisempi ystäväni selitti kerran, että introverttien ihmisten vähäeleisyys ei johdu siitä, että he olisivat tylsimyksiä, vaan siitä, että heillä on niin rikas sisäinen elämä, etteivät he juurikaan tarvitse eivätkä kaipaa ulkopuolisia ärsykkeitä. Minusta asia on juuri näin.
Lapsille loikoilu auringossa ei tunnu riittävän. Heillä on tylsää. Sitten täällä mummin kesähuvilalla on viekotus, jota ei kotona ole: televisio. He haluaisivat käyttää ison osan ihanista, harvinaisista kesäpäivistä telkkarin tuijoittamiseen, mitä minä en ymmärrä ollenkaan. Vielä kun televisiosta tulee tavanomaisen hölynpölyn lisäksi kauheaa saastaa. Tässä yhtenä iltana huomasin heidän katselevan ohjelmaa, jossa äidit ja heidän jonkinlaiseen tähteyteen ja misseyteen valmentamansa tytöt kilpailivat nöyryytyskilpailuformaatissa. Siis kilpailivat siitä, kuka tyttönaisista oli kaunein, seksikkäin ja ties mitä. Jouduin valistamaan lapsia, että tällainen televisio-ohjelma perustuu kaksinkertaiseen mielisairauteen, joista ensimmäinen on se, että lapsista tehdään aikuisia ja toinen on tämä pudotuspelikilpailu. Huh huh! Eikö televisio-ohjelmille ole mitään sensuuria? Eikö lapsiasiainvaltuutettu voisi jotenkin puuttua tällaiseen?
Onneksi on lämmin järvi. Se sentään kiinnostaa päivästä toiseen lapsiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti