Oman herkkyytensä valitsemisesta

Ensimmäinen aivan rauhallinen ilta. Lapset lähtivät maanantai-iltana loman viettoon isänsä kanssa. Sen jälkeen on ollut töitä ja taloasioita. Viime viikko, lasten ensimmäinen lomaviikko, meni töideni kannaltani aika lailla pipariksi sen takia, että tietokoneeni ensin temppuili ja sitten hajosi kokonaan. Onneksi oli takuu voimassa, kuriiri tuli hakemaan ovelta huoltoon. Olen ollut ystävällisen ystäväni M:n lainaaman varakoneen varassa, mutta siinä on ollut kovin hidas nettiyhteys. Sähköpostin lukeminen on vienyt tuntitlokulla aikaa ja aineistojen hakeminen netistä juttuja varten on vienyt hermot. Tänään tuli oma kone kotiin, siitä riemusta nyt kirjoitan. Kun työt ovat seisseet, en ole oikein osannut rentoutua. Sää on ollut epävakaa, joten sen puolesta ei ole niin kauheasti harmittanut tapella tietokoneen kanssa sisätiloissa.

Toki mukaviakin kesähetkiä on eletty. Viime viikolla käytiin lapsilauman kanssa Suomenlinnassa retkellä ja uimastadionilla uimassa. Viikonloppuna sisareni ja tyttärensä olivat kylässä, seikkailimme muun muassa Hakaniemen hallissa ja Hämeenkadun etnokaupoissa.

Iso ohjelmanumero on ollut se, että olen auttanut ystävääni I:tä hänen muutossaan. Tiistai-iltana makailimme lopen uupuneina muutaman hetken hänen vanhan asuntonsa lattialla ennen kuin panimme oven viimeisen kerran kiinni. Hänellä on takanaan kauhea vuosi, johon sisältyy kymmenkunta korkeita stressipisteitä aiheuttavaa asiaa, jotka ovat vyöryneet toinen toisensa perään. Minun uupumukseni oli akuutimpaa, huonosti nukuttu yö ja yleinen loman tarve. Olen elänyt tiiviisti mukana I:n vaikeaa vuotta, tukenut ja auttanut missä olen voinut. Se on lähentänyt meitä. Elämä voi yllättää, mutta on hyvä syy toivoa, että tämä muutto olisi nyt raskaiden asioiden päätepiste ja uusia hyviä aikoja voisi olla edessäpäin.

Jostain syystä yhdellä öisellä pyörämatkalla I:n luota kotiin päin jäin pohtimaan herkkyyttä ja sitä, mitä tapahtuu, kun ihminen erilaisissa elämän valinnanpaikoissa valitsee oman herkkyytensä esimerkiksi rahan, aseman, menestyksen, päällisin puolin kannattavan avioliiton, sosiaalisen ihailun tms. sijasta. Tuntuu siltä, että herkkyys vastaan ulkoinen menestys on elämän perusdraama; valinta, johon joutuu tuon tuosta. Mennäkö kauppaopistoon vaiko lukemaan kirjallisuutta, ottaako rikas vai rakas, jatkaako virkauralla vai heittäytyäkö vapaaksi taiteilijaksi, pysyäkö pystyyn kuolleessa mutta sosiaalista asemaa ja hyväksyntää tuottavassa avioliitossa vai ollako rehellisesti yksin, jne.

Minusta tällaisissa valinnoissa on kyse syvimmillään juuri herkkyydestä, koska jos valitsee vastoin sisäistä ääntään, on pakko jotenkin kuolettaa se aisti, joka koko ajan muistuttaa ristiriidasta. Eihän sellaista sairastumatta kestä.

Kun herkkä ihminen valitsee herkkyytensä, valinta on niin rankka, että hän on aivan henkihieverissä. Luulenpa, että moni pelkää tällaista valintaa kuollakseen.

Viime töiksi ennen vanhan kodin oven sulkemista lauloimme I:lle "Paljon onnea vaan." Uupumuksen voi levätä pois. Tunteisiin ei kuole (toisin kuin Paavo Väyrynen arveli). Herkkyyden myötä jäävät henkiin mielikuvitus, luovuus, mielen vapaus, syvät tunteet ja aistillisuus. Ympärille jäävät ne ihmiset, jotka oikeasti näkevät, ymmärtävät ja välittävät. Paljosta voi luopua, näistä ei.