Tänään sitten oli koulun päättäjäiset. Lapset olivat normaalin rytminsä mukaisesti menneet eilisiltana isälleen, joten minun tarvitsi aamulla huolehtia vain, että pääsin itse ajoissa kouluun. Kahdeksaksi Munkkiniemen Yhteiskouluun, ei armoa. Hytisin aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä bussipysäkillä.
Jos jokin on elämässäni suuri ponnistus, niin aikaiset aamuherätykset lasten kouluaamuina. En ole vähääkään aamuihminen ja tässä vapaassa ammatissa minun ei omien töideni takia tarvitsisi kammeta itseäni aamulypsyn aikaan liikkeelle. Sen vuoksi kesäloman alku on todellinen helpotus minullekin. Tämä lukuvuoden viimeinen aamuherätys oli juuri niin tiukka kuin se pahimpina aamuina saattaa olla. Olin illalla kylässä ystäväni luona ja kummallekin oli kuluneella viikolla tapahtunut niin paljon mieltä myllertäviä asioita, että emme kerta kaikkiaan osanneet erota ajoissa ja yöuni jäi aivan liian lyhyeksi. Väsymyksestä turvonneet aivot jyskyttävät, mutta sitä suuremmin sitten muistan seuraavina kymmenenä viikkona nauttia unista, jotka saavat jatkua luonnolliseen päätökseensä saakka.
Koulusta tuli iloisia, tyytyväisiä lapsia, ja todistuksetkin olivat oikein hyvät. Lapset jatkoivat suoraan omista juhlistaan isänsä sukulaisen ylioppilasjuhliin, joten en saanut tilaisuutta jatkaa juhlimista heidän kanssaan ja olo oli vähän halju.
Minut pelasti rakas ystäväni I, joka kutsui käymään uudessa asunnossaan. Hän on juuri muuttamassa, vanhaa kotia pakataan ja uutta remontoidaan. Otin mukaani kahvivehkeet, pienen pullon kuohuviiniä, Frödingen hyvän prinsessakakun, vähän leipää, juustoa, tomaatteja ja mansikoita. Matkustimme I:n kanssa bussissa yhdessä ja hänellä oli mukanaan ensimmäinen muuttokuorma, joka käsitti lattiamopin, kaksi jättimäistä pehmoelefanttia, kuun muotoisen jalkarahin sekä punaviiniä - first things first!
Asunnolla oli remonttihommissa yhteinen ystävämme V. Levittelin lattialle keittiökaappien suojapahvit ja katoin herkut niiden päälle - tämä oli ensimmäinen ateria tässä kodissa. Huushollista löytyi sopivasti kolme muovilautasta ja muutama muki. Koska kyse sentään oli juhlatilaisuudesta, taittelin mukana tuomani servetit ranskanliljoiksi. Tyhjän asunnon korkeassa katossa oli kiinni vanha kristallikruunu, sen alla kilistimme kuohuviiniä koululaisten kesäloman, koululaisensa aamuisin kouluun lähettävien, omaa aamu-unisuuttaan uhmaavien vanhempien sekä I:n uuden elämänvaiheen kunniaksi. Onneksi tajusin ottaa kameran mukaan ja sain ikuistettua tämän muutenkin unohtumattoman hetken piknikillä uuden asunnon olohuoneessa.
Loppuillan kinastelimme kodikkaasti sohvan parhaasta paikasta.
Tästä päivästä tietää jo tänään, että se merkitsee läheisilleni elämän muutoskohtaa. Koululaiset siirtyvät luokalta toiselle ja palaavat aina kesän jälkeen kasvaneina, kypsyneinä, vähän muuttuneina luokkaan, joka on sekin muuttunut. I:n muutto liittyy elämänmuutokseen ja tavallaan me pienellä juhlallamme korkkasimme uuden elämän alkaneeksi. Minulle itsellenikin jokainen kesä on muutosta ja jokainen paluu syksyn rytmiin merkitsee jotain uutta - vaikka en tiedäkään, mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti