Palasin toissa iltana onnistuneelta Itä-Suomen retkeltä. Ajoimme itärajaa kiemurrellen pohjoiseen, Miehikkälästä Kolille asti ja sieltä kotiin Nilsiään. Retkueeseen kuuluivat lasteni lisäksi lasten serkku Ville ja oma serkkuni Anne. Viime kesänä teimme Villeä lukuun ottamatta samalla porukalla varsin hauskan reissun Lappiin, Jäämerelle asti.
Tällaisella seurueella ja lyhyessä ajassa matkailuelämykset jäävät maistiaisiksi, mutta hyvä niinkin. Meillä oli hyvä ajoitus, kun kaikki paikat olivat vielä auki, mutta ei ollut enää ruuhkaa, pikemminkin aika väljää. Niinpä saimme mm. Salpa-museossa Miehikkälässä ja Parppeinvaaralla Ilomantsissa oikein hyvää palvelua, yksilöllisen kiertoesittelyn. Parppeinvaaran opas jopa soitti meille konserttikannelta ja lauloi.
Näiden lisäksi kävimme kävelemässä Lappeenrannan linnoituksella ja tutustumassa hienoon maakuntamuseoon. Siellä on upea Viipurin pienoismalli syksyltä 1939, otimme kuvan Naistensairaalasta, jossa meidän mummi on syntynyt. Ajoimme sieltä Imatralle, jonne ehdimme parahiksi, kun koski päästettiin vapaaksi. Yövyimme Imatran kylpylässä, jossa kuuli enemmän venäjää kuin suomea.
Seuraavana päivänä ajoimme Punkaharjulle Retrettiin, jossa riitti kaikille kiinnostavaa katseltavaa. Sieltä menimme Savonlinnaan, tuttavan vihjeestä osasimme mennä syömään Riihisaareen ravintola Hilpeään munkkiin. Elämys sekin, ja hyvät ruoat! Ajoimme Heinävedelle Valamoon yöksi.
Sattuipa sopivasti: seuraavana päivänä vietettiin pyhätön praasniekkaa ja siellä oli hienot kulkueet, kuorot ja kaikki. Jatkoimme edelleen itään, nautimme ihanat karjalanpiirakat Joensuun torilla - Marttojen kahvilasta löytyi Okolle gluteenittomia, kymmenen pistettä! Ajoimme Ilomantsiin, josta Annella ja minulla on hauskat muistot 11 vuoden takaa. Pelto-Hermannin hilpeiden poikien viinitila on pystyssä edelleen, samoin viinitorni. Viimeinen etappi oli Koli, kävimme kuvaamassa itsemme ja ennestään miljardi kertaa kuvatun maiseman. Joka käänteessä selostimme lapsille historiaa ja karjalaista kulttuuria, jospa jotain tarttui päähän.
Hieno reissu, samalla jo suunniteltiin, että ensi kesänä retkeiltäisiin samalla sakilla Helsingin ja Turun väli ja kaikki sen välin lukuisat kauniit ja kiinnostavat kulttuurikohteet. Onneksi Anne-serkulla riittää kärsivällisyyttä matkailla lapsilauman kanssa, on paljon helpompaa kun on toinen aikuinen mukana. Taas Ville-serkun mukanaolo tekee Okon matkasta paljon hauskemman.
Viimeisiä lomapäiviä viedään. Eilen viimein päästiin mansikkaan, saatiin noin 30 litraa, eikä enempää ole tiedossakaan. Jää marjasaalis tältä kesältä laihaksi.
Täällä viritellään telkkaria ja tuoleja kisakatsomoksi. Käytiin torilta ostamassa herneitä kisaherkuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti