Lapsellista menoa

Nyt olen taas kääntänyt päälle äitivaihteen. Hain lapset keskiviikkona Lahdesta, ajoin siis yhteensä noin 680 km. Jälleennäkeminen oli riemukas - ja muitakin tunteita sekä rajan hakemisia koettiin. Todellisuudesta toiseen vaihtamisen tilanteet ovat haasteellisia kaikille.

Kun lapset - siis omat lapset sekä heidän serkkunsa - ovat täällä, saan olla todella monena ja usein aika lujilla. Olen talouden ainut täystoiminen aikuinen. Olen kokkina tietysti aamusta iltaan, ruokakuntaan kuuluu useimmiten noin viisi lasta sekä vaari. Siivoojana ja pyykkärinä, johon sadekuuro panee vauhtia, ylipuutarhurina (Äiti, tuu laskemaan mun ohdakkeet! Meillä maksetaan lapsille 5 c/juuri ohdakkeiden poistamisesta pihalta) rauhanturvaajana (Pojat! Irti Ainosta!), askartelunohjaajana (Ihana piirustus, kulta! Mutta kun piirrät tai liimaat, laita AINA sanomalehti alle), Suurena Näkijänä (Tuu kattoon! Asiat tulevat Tosiolevaisiksi vasta kun ne on Nähty), ATK-tukihenkilönä ratkomassa ongelmia , joista en ole koskaan kuullutkaan (Hei äiti, me ei saada firewire-porttia toimimaan!), pätevyyteni moninkertaisesti ylittävänä musiikinopettajana (Miten nää sorminumerot menee? Pannaanko tähän kakkonen vai kolmonen? Öh tuota... montakos ylennys- tai alennusmerkkiä, mihin säveleen päättyy?... olikos sulla sitä G-duuriasteikkoa mukana, katso siitä.), AV-tarkastamona (Tämä ei sovi Milkulle, ja kun Milkku ei saa katsoa, niin eivät muutkaan), kadonneen tavaran etsijänä (Missä on teippi, sukka, lippis, uikkarit? Kuka tahansa osaa etsiä, mutta tarvitaan äiti löytämään), kulttuuri- ja kirjastosihteerinä, auton korjaajana (tämän kesän ihmeellinen ongelma on piippaava ovi, joka vaimennetaan spray-pullolla). Mitä tahansa teenkin, saan harvoin tehdä työni loppuun loogisesti ja keskeytyksettä. Tyypillinen tilanne on vaikka se, että olen laittamassa ruokaa ja saan pienen apurin. Apuri ryhtyy kuorimaan porkkanoita, mitä varten pitää etsiä uusi kuorimaveitsi ja raivata tilaa tiskipöydältä. Hetken kuluttua tulee haava sormeen ja sitten lähdetäänkin etsimään laastaria. Tässä vaiheessa uhkaavat lihapullat palaa pannulla tai jotain vastaavaa. Hetken kuluttua menee jollain lapsella tietokone jumiin ja joku tulee näyttämään vasta aloittamaansa virkkausta, josta on määrä tulla patalappu. Ketjusilmukat ovat aivan liian tiukkoja, jotta siihen voisi tehdä toisen rivin, ja kun sanon tämän, virkkaaja suuttuu ja pettyy ja sitten on lohdutettava. Hetken päästä hän tuo minulle koukun ja langan ja pyytää tekemään malliksi. Pesen kädet lihapullataikinasta ja sanon, että teen yhden rivin, mutta ehdottomasti en mitään enempää ennen kuin on syöty, en mitenkään ehdi. Näin tapahtuu, lapsi jää henkisen tuen toivossa virkkaamaan keskelle keittiön lattiaa ja on ihan koko ajan tiellä kun harpon lieden, työpöydän ja jääkaapin väliä. Hetken päästä on silmukka päässyt karkaamaan ja itku taas silmään, noukin märillä sormilla silmukan ja totean, että on todella parempi jatkaa virkkausta vasta ruoan jälkeen - mutta eihän pieni virkkaaja mitenkään malta. Pinna on palaa, kun joku tulee, panee päänsä kallelleen ja marisee: "mulla on tyyyylsääää". Neuvon menemään makaamaan ja odottamaan, että se menee ohi. Hiljaa mielessäni toivon, että minulla joskus olisi sellainen tilanne.

Ja kaiken tämän keskellä yritän vielä tehdä omia töitäni. Tämä omaehtoinen etätyö kun on niin kätevää! Huh huh. Tokihan suvantohetkiä kohellukseen tulee, mutta nekin ovat ennustamattomia, enkä kykene mitenkään erinomaisesti keskittymään. Kuten viiden lapsen äiti Hilkka Olkinuora on sanonut, nainen päivystää koko ajan. Minä hetkenä tahansa tulee joku arvaamaton ongelma, jota joudun heti selvittämään. Jos sanon, että nyt en ehdi, minulla on homma kesken, pieni avun tarvitsija odottaa sitten kärsimättömänä vieressä. Ei siitä tule mitään.

Väsyn tietenkin. Omaa rauhallista aikaa on silloin, kun lapset nukkuvat. Niin vanhaksi olen tullut, etten kuvittelekaan omaksi laatuajakseni iltayötä. Menen suosiolla nukkumaan yhdessä lasten kanssa ja toivon aamulla herääväni edes vähän ennen heitä. Kuten nyt. Jos hyvin käy, ehdin editoida nettijuttujen otsikoita ennen kuin sirkus alkaa.

Jotta en joutuisi koko aikaa papattamaan samoja asioita, olen tehnyt huoneentauluksi "Kesäsäännöt":

KESÄSÄÄNNÖT

1. Ovi kiinni!

2. Kengät pois jalasta ja kauniiseen riviin, pois oven edestä.

3. Muista käyttää huussia. Pihapissi on kesäelämys.

4. Uikkarit ja pyyhkeet sekä muut märät vaatteet narulle kuivumaan. Ei myttyyn lattialle!

5. Ilmoita aikuiselle, kun menet uimaan.

Hauskaa kesäelämää koko porukalle!