Täällä on vietetty muutama hidas rokulipäivä sen jälkeen kun ruotsalaiset lähtivät. Täällä kävi nimittäin Ruotsin "sotaserkkuni" (siis äitini sotalapsiaikaisen perheen oman sukupolveni edustaja) neljän lapsensa kanssa, hänkin eronnut yksinhuoltaja. Etukäteen kovasti mietin, miten he viihtyisivät ja miten menisi lapsilauman kanssa, kun vain vanhimmat osaavat vähän englantia, ja vain yksi vähän ruotsia. Etukäteen oli tiedossa, että ruotsalaislapset Oscar 12, Stina 11, Frida 8 ja Gustav 7 ovat kovia urheiljoita, uimavalmennettavia kaikki ja moni muussakin urheilujutussa. Niinpä suunniteltiin maaottelu, jossa lajeina olisivat pihalajit. Täällä on kuulantyöntö- ja pituushyppypaikka, jalkapalloa ja sulkista voi pelata ja järveen on merkitty uintimatkat isoilla kepeillä. Maaottelua varten tehtiin T-paidat (ruotsalaisille keltaset ja suomalaisille valkoiset), joihin kiinnitettiin maiden liput ja nimikyltit Lapset olivat täpinöissään, pojat tekivät ruotsalaisten varalta ulos kylttejä. Kauppisentien alussa oli "Varning, lortar på vägen", tontin laidassa luki "Signal varnar för sprängning i omradet", laiturilla oli paras: "Varning, rysska u-båtar i sjön", ja savusaunan ovessa "Strålsäkerhetscentralen rekommenderar inte". Googlasivat sanoja ja ilmaisuja netistä, mitä nyt muutama kirjoitusvirhe pujahti mukaan. Edellisenä päivänä ostimme Ainon kanssa niin paljon ruokaa, ettei kärryyn mahtunut. Kun Aino sitä taivasteli, selitin hänelle, että aikoinaan yli 60 vuotta sitten lähti Suomesta nälkäisiä lapsia Ruotsiin, niin nyt käy sama toisinpäin ja potut maksetaan pottuina.
Vaan ei mitään huolta. Pihassa oli säpinä päällä heti kun vieraat olivat saapuneet. Jalkapallo- ja sulkispeli käynnistyi heti. On annettava omalle nuorisolle pisteitä: he ryhtyivät tosiaan isännöimään ja solkkasivat kieliä minkä osasivat ja vähän enemmänkin. Kuulin Okon suusta ruotsinkielisiä sanoja, vaikka opintoihin on vielä kaksi vuotta. Pienet tytötkin löysivät tavan kommunikoida vieraiden kanssa. Ylikansallisesta viihteestä on hyötyä: tuota pikaa keksivät ottaa esiin Staraoken ja karjuivat sitten vuoron perään mikrofoniin Hard Rock Hallelujaa! Myös Simsiä osasivat pelata yhdessä. Huviksi keksittiin sellainenkin, että kirjoitettiin tietokoneen näytölle pitkiä kummallisia sanoja ja ilmaisuja vuoroin ruotsiksi ja suomeksi ja kokeiltiin, miten ummikko osaa ne lukea ja lausua. Myöhään illalla pojat katsoivat yhdessä Conan O'Brien Talk Showta ja käkättivät yhdessä. Kaiken tämän onnistumiseen vaikutti tietysti sekin, että vieraiden asenne oli avoin ja innostunut. Myös ruoka maistui (vaikka oli vähän haasteellinen ja ronkeliksi tiedetty porukka), ulkohuussisuositus ei järkyttänyt eivätkä ahtaat olot, ei liioin vaihteleva ja viileähkö sää.
Kova hommahan tämä vierailu oli - kun pihassa ja pöydässä oli parhaimmillaan 10 lasta, Marie, vaari ja minä, mutta hauskaa ja mukavaa oli. Kaikki Mujusen lapsetkin halusivat jäädä tänne yöksi, eivätkä pojat suostuneet majoittumaan aittaan, kun sieltä löytyi hiirenkakkaa. Nukkumassakin oli siis 10 lasta. Pojat nukkuivat tai ainakin yrittivät nukkua ison mökin sohvalla tai lattialla. Aamuyöstä Okko tuli silmät tirrissä kyselemään, eikö mistään löydy yhtään sänkyä, kun hänelle ei riittänyt tilaa lattialla ja aitassa oli helvetin kylmä. Armahdin poikaa, päästin omaan sänkyyni ja kömmin Eevan viereen.
Oli hauskaa kuunnella, kuinka Marie puhui lapsille, kyllä siinä joku pehmeämpi ja pyöreämpi sävy oli kuin meillä suomalaisilla, tai ainakin minulla. Takkutukkaiselle tytölleen hän sanoi: "Det är helt OK om Du vill låna min hårborste, den ligger i min väska." Minä kun olisin varmaankin sanonut suunnilleen: "Nyt heti harjaamaan tukka, sehän on ihan takussa."
Kaikille jäi hyvä mieli. Ties vaikka joku päivä lähtisimme kauhealla lössillä Ruotsiin!
Lähtivät eilen aamulla aikaisin ennen kuin me alkuasukkaat heräsimme. On sitten hiljakseen siivottu ja tiskattu, käyty Kunnon paikassa uimassa, katsottu Jäniksen vuosi videolta ja löysäilty. Keli on edelleen kehno, mutta eipä se laiskottelua haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti