Heinäkuun puoliväli. Satelee, taas, lämpöä on sellaiset viisitoista. Mansikat eivät kypsy, eivätkä auringonkukat avaudu. Salaatti vain rehottaa yrttipenkissä.
Kyllä se nyt jo saisi tulla, se suuri kesä. Saisi tulla seisova helle, armotta taivaalta räkittävä aurinko. Sellainen sää, että hiki valuu, jääteetä kuluu ja järveen on pakko päästä monta kertaa päivässä. Että yöllä pyöritään hikisissä lakanoissa.
Vanhoissa kirjoitta puhutaan taudista nimeltä luuvalo. En tiedä onko olemassa sellaista, mutta minulla ainakin on luuvilu. Palelen kesät talvet, ja yhden käden sormilla saa laskea ne yöt, joina olen nukkunut ilman villasukkia. Sitä ei paranna muu kuin tarpeeksi pitkä jakso kunnon kuumaa säätä, sellainen, että se sulattaa ja lämmittää ihmisen ytimiä myöten. Viime kesänä ei sellaista hellejaksoa oikein ollut, ja palelin sitten kauheasti koko talven.
Muistan kuumia kesiä. Esimerkiksi 1997 ja 1999, kun minulla oli vauvat. Pötkötimme tuossa terassilla viltin päällä, aurinkovarjon alla. Nyt muutamana kesänä on ollut vilpoisempaa ja ennen muuta minua ihmetyttää tuulisuus. Kun aurinko paistaa, niin melkein aina tuulee myös, eikä silloin luuvilu parane. Onko se tätä samaa ilmastonmuutosta ja maailmanloppua?
Ensi viikolla onkin minulla tiedossa seikkailua. Lapset lähtevät sunnuntai-iltana isälleen ja minä lähden sitten muutamaksi päiväksi haastattelemaan Tuijaa kirjaa varten. Alun perin meidän piti mennä Braxin kesähuvilalle Hämeeseen, mutta se ei nyt onnistukaan, Sen sijaan menemme säistä ja itikoista riippuen joko Suomenlahdelle purjehtimaan tai Lappiin vaeltelemaan. Vau, siitä tulee upeaa!
2 kommenttia:
Erilaisia me ihmiset. Jo enen luuviluun pääsemistä muistin, miten vilukissana olet usein kaivannut lämmintä. Ja minä taas juuri hetki sitten huokasin, miten ihanat ilmat tänä kesänä. Sateella uiminen on suuri kesänautintoni. Ja eilen tuli myös hölköteltyä simmarit päällä antaa-kastua-meiningillä.
Nyt on kai ollut epäreilua eri leveysasteilla. Meillä täällä etelässä lienee ollut ihan roimasti kohtuullisen kauniita ilmoja. Tänäänkin piti olla rankkasade, mutta sen sijaan aamutihun jälkeen oli leppoisaa ja sen jälkeen iltapäivästä iltaan kelpoa aurinkokeliä. Ja meillä oli kyllä viime kesänä aivan taivaallisen paisteista juhannuksen jälkeinen kesä, sama edellisenäkin... tasan ei käy. Mietin myös sitä, onko kesä keli vai aika, taidan kirjoittaa aiheesta omaan blogiin, aihe on kiinnostanut pitkään.
Toivon Aurinko-armasta sinne iloksenne.
Ei täällä Hämeessäkään ole päässyt hikoilemaan. Minuakin miellyttäisivät päivät, jolloin ei tarvitsisi muita vaatteita kuin bikineitä. Olen huomaanut myös tuulen. Voi olla menneiden haikailua ja väärin muistettu, mutta en muista tällaisia tuulenpuuskia. Sää on tietysti pukeutumiskysymys, mutta olisi kiva päästä pukeutumaan uusiin caprihousuihinkin :)
Mutta onneksi kesää on vielä jäljellä, joten on mahdollista, että toivomamme hellekausi sieltä vielä tulee.
Lähetä kommentti