Tästä alkaa viimeinkin tämän kesän Tämä kesä -blogi. Alkaa vasta nyt, koska vasta nyt sain idean ja inspiraation.
Tänä kesänä pidänkin valokuvapäiväkirjaa. Ensinnä siksi, että haluan kokeilla jotakin uutta. Käytännön syy on se, että olen viime talvena kirjoittanut hartiani kipeäksi ja nyt täytyy yrittää kuntoutua. Samasta syystä olen ostanut iPhonen, josta on helppoa ladata kuvia blogiin. Kunhan vain DNA viimein saa liittymän auki, olen odotellut pian kaksi viikkoa. Kipeä hartia ja iPhone liittyvät toisiinsa siten, että siihen saa ohjelman, jolla voi muuttaa puhetta tekstiksi.
Sitä paitsi uskon kovasti kuvien kykyyn välittää tunnelmia. Niiden kautta avautuu todellisuus kaikkiin suuntiin vähintään yhtä väkevästi kuin narratiivin kautta.
Terveisiä siis maalta Nilsiästä.
Tänä kesänä ei käytetäkään puutarhaletkua eikä varsinkaan sen suukappaleita. Lintu, joka on monena kesänä pesinyt saunamökin takaseinää vasten nojanneen lankun päällä, onkin siirtynyt asumaan kaivon takaseinän telineeseen. Tipu tuntuu luottavan ihmisen rakennelmiin.
Myös neitoset uskovat kuvan voimaan. Tämä on still-kuva tekeillä olevasta elokuvasta, jossa seikkailevat Tiivi ja Taavi. Kannustin lasten jo monta kesää jatkunutta elokuvaharrastusta hankkimalla videokameraan ulkoisen mikrofonin.
Terveisiä siis maalta Nilsiästä.
Tänä kesänä ei käytetäkään puutarhaletkua eikä varsinkaan sen suukappaleita. Lintu, joka on monena kesänä pesinyt saunamökin takaseinää vasten nojanneen lankun päällä, onkin siirtynyt asumaan kaivon takaseinän telineeseen. Tipu tuntuu luottavan ihmisen rakennelmiin.
Myös neitoset uskovat kuvan voimaan. Tämä on still-kuva tekeillä olevasta elokuvasta, jossa seikkailevat Tiivi ja Taavi. Kannustin lasten jo monta kesää jatkunutta elokuvaharrastusta hankkimalla videokameraan ulkoisen mikrofonin.
1 kommentti:
Liityin mukaan Oulun yliopistoon graduaan tekevän Ari Rapon valokuvapäiväkirjaprojektiin. Hän kerää blogin avulla tutkimusaineistonsa. Hauska projekti. Teoreettisena jäsentäjänä hänellä on vasta viime vuosina suomeksi maastoutunut minäpystyvyys, joka itselleni tuli tutuksi jo 90-luvun lopun sosiaalipsykologian opinnoissa englanniksi käsitteenä 'self efficacy'.
Olen pitänyt useita valokuvapäiväkirjoja vuosien saatossa. Vaikka valokuvaaminen on tietyllä tavalla esittämistä, toisen silmän kestävien hetkien ja tilojen valikointia, juuri tuolla paremman puolensa esiin tuomisellakin on puolensa.
YLE Radio 1:ssä oli tällä viikolla hieno ohjelma voimauttavasta valokuvaamisesta: Kulttuuritunti: Kirja, joka muutti elämäni. Toimittajana Emilia Cronvall. Valokuvaaja Miina Savolainen kertoo Italo Calvinon teoksesta Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle. "Sosiaalikasvattajaksi ja valokuvaajaksi opiskellut Savolainen halusi löytää tavan, jolla lapset ja nuoret saisivat ääntään esiin. Lastenkodin tyttöjen kanssa hän työsti valokuvia, joista syntyi projekti Maailmanihanin tyttö, valokuvakirja, jossa tytöt näyttäytyivät sellaisina kuin itse itsensä kokevat."
Lähetä kommentti