Sitten viimeisen kirjoituksen on tapahtunut paljon. Matkustin hyvässä seurueessa Haapsalusta Helsinkiin, missä yritin nukkua yhden yön, jäi kauhean kuumuuden takia yritykseksi. Seuraavana päivänä lähdin ajamaan Hämeen kautta Savoon, nappasin lapset matkan varrelta. Määränpäänä oli maatilamajoitus Kuopion kupeessa, olimme siellä yhdessä taloyhdistyksen porukan kanssa. Kun saavuin paikalle ja näin majapaikan, olin saada jonkinlaisen paniikkihäiriön. Oli historian kuumin päivä, Kuopion seudullakin sellaiset 35 C. Meille oli varattu majoitus 200 vuotta vanhassa aitanröttelössä, sen yläparvella, jonka ainoaan lamppuun ei syttynyt valo ja jossa oli noin 40 C kuumaa eikä mitään räppänää, jota olisi tuuletustarkoituksessa voinut avata. Käynti parvelle oli alahuoneen kautta, joten jos yöllä tulee asiaa vessaan, herättää varmasti kaikki.
Tajusin, etten saisi sellaisessa paikassa unta ollenkaan, vaikka takana oli siihen mennessä jo kaksi vajaasti nukuttua yötä. Kun oma, ilmalämpöpumpulla ilmastoitu kesäpaikka oli vain puolen tunnin ajomatkan päässä, ja kun ystävälläni I:llä oli ihan sama tunne, päätimme viettää iltaa muun porukan kanssa, mutta pelastautua nukkumaan meille. Lapsista paikka oli hauska ja he päättivät jäädä sinne.
Olen pahoillani siitä, etten ole tämän parempi partiolainen. Oli varmasti porukkahengen kannalta tosi tylsää, että pakenin paikalta. Vielä varsinkin kun olen tavallaan koko retki-idean äiti ja talohankkeen keskeinen hahmo. Muillahan tällaista vaihtoehtoa ei ollut. Toivoisin olevani sellainen maailmankansalainen, joka syö mitä tahansa ja nukkuu millaisissa oloissa vain. Oikeastaan olen haaveillut, että minusta voisi tulla vanhana reppuselkäkosmopoliitti, sellaiset näkevät eniten ja viisastuvat matkoillaan. Nyt vain iski unettomuuden kauhu. Reppuselkäkosmopoliitiksi on vielä matkaa.
Koko maatilamatkailupaikka alkoi ottaa päähän. Paitsi että makuuaitta oli rakennuksena mielestäni jo paloturvallisuuden kannalta arveluttava, se oli sisustettu tavaralla, joka ei kelpaa kierrätyskeskukseenkaan. Vanhan navetan karjakeittiöön kyhätyt saniteettitilat olivat entisen itäblokin tasoa ja saunakin perin alkeellinen, vaikka hyvät löylyt siellä sai. Tästä lystistä aamupaloineen veloitettiin 40 euroa/yö/yöpyjä, joten perheeni osalta summa oli melkoinen.
Annoin paikan emännälle palautetta, jota hän ei ottanut kuuleviin korviinsa. Vaadin alennusta hinnasta, hän toi kolme piccolo-pulloa kuohuviiniä. Hän näytti keskittyvän mielikuvamarkkinointiin, oli tehnyt paksulle paperille upean esitteen hääjuhlista. Toki esite oli korea, kun kuvissa esiintyy laitettuja morsiamia, eikä varsinainen juhlapaikka. Ruokaa siellä olisi saanut myös, mutta todella huikeaan hintaan.
Olen ollut maatilamajoituksessa ennenkin ja kokemukset ovat tähän mennessä ylittäneet odotukset, tällä kertaa homma tuntui todella rahastukselta. Jääköön paikan nimi tässä sanomatta, mutta jos matkaatte Kuopion suunnalla, kysykää minne ei kannata mennä.
Se valittamisesta.
Kuopion asuntomessut olivat ihan OK, vähemmän outoja ratkaisuja kuin yleensä. Katselin yksityiskohtia, en vaivannut päätäni talojen rakenneratkaisuilla. Hyviä säilytyssysteemejä, kuraeteisiä ja kirjastohuoneita sekä terasseja.
Taloporukalla oli lystiä kuten aina, oli tosi kivaa tutustua ihmisiin vapaassa muodostelmassa, luonnon helmassa. Syötiin Sampossa, muut muikkuja, minä jonkinlaisen rekkamiehen annoksen.
Sen jälkeen I tuli muutamaksi yöksi meille maalle ja tutustutin hänet vaaramaiseman hienouksiin. Maisema teki toivotun vaikutuksen ja hän lupasi tulla toistekin, vaikka syksyllä marjaan. Eilen vein I:n ja tytöt junalle, he lähtivät Helsinkiin: I töihin ja tytöt musiikkileirille. Tänään olen esikoiseni kanssa marjastanut, vattuja löytyy kosteista paikoista. Muutama päivä otetaan vielä rennosti, marjastetaan, uidaan, siivoillaan, perjantaina on minunkin palattava kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti