Kesällä ei tarvii kysellä

Sen jälkeen kun viimeksi päivitin blogia, tuli luontoon kesä. Se tuli toissa torstaina. Viileän, kolean kuun alun jälkeen yhtenä aamuna vain olikin kesä. Kaikeksi onneksi se oli vielä helatorstai ja lapsilla pitkä viikonloppu. Koko ihanuus oli kuin ylimääräinen lahja ja voi miten siitä nautittiin!

Kymmenen päivän kuuman jakson ansiosta lehdet räjähtivät puihin, seuraavaksi räjähtivät voikukat, sitten tuomet ja toissapäivänä hedelmäpuut. Talin siirtolapuutarhassa on japanilaistyylinen hanami. Ikävä kyllä viime päivät ja illat ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt viettää viime vuoden tapaan tuntikausia vain kukkivia puita tuijotellen, mutta toissailtana sentään kävimme ystäväni I:n kanssa nostamassa kuohuviinilasilliset omenapuiden alla. Teimme sillä tavoin merkin aikaan, emmekä unohda hetkeä.

Toki kuumasta ilmasta on kärsittykin vähän. Heinänuhainen lapsi oli niin heinänuhassa, että yhden päivän pökerrytti ja kuumaverinen lapsi nukkui muutaman yön huonosti.

Säätieteilijöiden ennustuksia noudattaen hellejakso päättyi eilen, mutta se mikä sitä on seurannut, on ollut sekin ihanaa. Tein juuri pitkän kävelylenkin ystäväni ja hänen koiransa kanssa vähän sateennuhjuisessa mutta jotenkin aivan huumaavassa metsä- ja puistomaisemassa. Niitä tuoksuja, niitä vihreän sävyjä... eivät arkiproosan kirjoittajan sanat riitä kuvaamaan. Dave Isokynä Lindholm sanoitti sen näin: sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

Kesän parhaita puolia on se, että sen suuri valo ja kaikkia aisteja ylenpalttisesti ruokkiva kauneus vie varjot mielen labyrintista - mielen, joka kyselee tarkoituksia ja merkityksiä tavalla, johon ei vastauksia omasta takaa löydy ja joka uhkaa johtaa ahdistukseen. Minulla on tapana muistutella tärkeimmistä asioista panemalla ne iskusanoiksi kännykkäni tervehdystekstien paikalle. Siinä on lukenut sellaisia sanoja kuin: "ilo", "ora et labora" ja "enjoy the ride". Kesäisin kännykässä lukee "kesällä ei tarvii kysellä".

Se tarkoittaa juuri sitä, että kesän kaiken ihanuuden keskellä kysymys elämän tarkoituksestä käy turhaksi. Elämän tarkoitus kesällä kun on vain avata aistit ja sielun luukut ammolleen ja ottaa vastaan kesän ylenpalttiset lahjat.